Monday, 1 June 2020

Ugandan kehitysyhteistyöleirikoulussa opittiin kehitysyhteistyön periaatteita



Agendalla kehitysyhteistyö ja Agenda2030-tavoitteet





Ryhmäkuvassa Vaasan lyseon lukion ja Jyväskylän lyseon lukion sekä Planin SmartUp Factoryn opiskelijoita. Planin Smartup Factoryssa tutustuimme järjestön tekemään kehitysyhteistyöhön ja pohdimme Agenda2030-ryhmätyössä kestävän kehityksen tavotteiden toteutumisen haasteisiin ratkaisuja.  





Vaasan lyseon lukion ja Jyväskylän lyseon lukion Let's get global -ryhmien opiskelijat tekivät Kehitysyhteistyöleirikoulumatkan Ugandaan Kampalaan 12.--21.1.2020. Mukana oli kahden opettajan ja 16 opiskelijan joukko Vaasasta ja Jyväskylästä. Ugandan kehitysyhteistyöleirikoulu toteutettiin yhteistyössä Planin Smartup Factoryn, Suomen Pakolaisavun ja Caring hands Ugandan sekä Everton Ugandan kanssa. Ugandan kehitysyhteistyöleirikoulu on syntynyt Opetushallituksen rahoittaman Let´s get global -hankkeen tuloksena. Nyt leirikoulu järjestettiin jo toisen kerran. 


Kehitysyhteistyöleirikoulun tavoitteena on ottaa ja kantaa globaalia vastuuta yhdessä pohjoisen ja etelän nuorten kanssa ja kasvaa maailmankansalaisina sekä edistää YK:n kestävän kehityksen Agenda2030-tavoitteita tekemällä koulutasolla kehitysyhteistyötä. Ennen matkaa tutustuttiin Agenda2030 tavoitteisiin ja kehitysyhteistyön tekemisen periaatteisin sekä yhteistyöjärjestöihin, mutta myös Ugandan historiaan, kulttuuriin sekä taloudelliseen, poliittiseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Osa valmistautumista oli myös yhteistyöjärjestöille tehty varainkeruu yhdessä Unesco-killan kanssa. Ennen matkaa vierailtiin Ilkka-Pohjalaisessa suunnittelemassa matkan aikana tehtävää uutisaukeamaa. 




Planin Smartup Factoryn SmartPad-projekti valmistaa taksvärkkikeräyksessä kerätyillä rahoilla kierrätettäviä kuukautissiteita ugandalaisille tytöille. Näin he voivat käydä keskeytyksettä koulua myös kuukautisten aikana. Kuvassa SmartPAD-tiimin uusi ompelukone, joka on hankittu Vaasan lyseon lukion ja Jyväskylän lyseon lukion keräämillä varoilla. Koneella valmistetaan kierrätettäviä terveyssiteitä, joita jaetaan tytöille, että he voisivat käydä koulua keskeytyksettä.




Vaasa-Helsinki-Amsterdam-Kigali-Kampala 



Matkamme alkoi sunnuntaina Helsinki-Vantaan lentokentältä aikaisin aamulla, jolloin tapasimme Jyväskylän lyseon lukion opiskelijat lähtöportilla. Olimme jo edellisenä iltana tulleet junalla Vaasasta. Reissuun oli valmistauduttu jo pitemmän aikaa ennen sen alkamista. Olimme myyneet ahkerasti ugandalaisten valmistamia tuotteita tukeaksemme yhteistyöjärjestöjen toimintaa ja nyt tulisimme tapaamaan kasvotusten niitä ihmisiä, joiden kanssa olimme tehneet etänä yhteistyötä. 


Olimme ymmärrettävästi kaikki todella innoissamme ja jännittyneitä. Lento Ugandaan kesti koko päivän ja välilaskut tehtiin Amsterdamissa ja Kigalissa. Myöhään illalla saavuimme onnellisina Entebben kansainväliselle lentokentälle, missä meitä kuitenkin odotti mielenkiintoinen yllätys. Kaikki matkalaukkumme olivat jääneet nopeassa vaihdossa Amsterdamiin. Pitkän paperityön jälkeen pääsimme lähtemään Entebben lentokentältä bussiimme. Tapasimme vihoin Planin Smartup Factoryn toiminnanjohtajan Isaac Rwotungeyo, joka toimi tulevan viikon ajan meidän isäntänämme. 



Vierailulla Planin Smartup Factoryssa



Selfie. Smile! :)
Maanantai oli ensimmäinen kokonainen päivämme Kampalassa ja kaikki tuntui todella uudelta ja erilaiselta. Lähtöämme hotellilta lykättiin hiukan, koska kaikki olivat väsyneitä eilisestä myöhään venyneestä illasta. Ensimmäisenä kävimme kaupassa hakemassa monta pullollista vettä, koska Ugandassa oli todella kuuma ilma verrattuna Suomen tammikuuhun. Sen jälkeen lähdimme bussilla kohti SmartUp Factorya. Bussimatka kului mukavasti Kampalan katumaisemia ja ihmisvilinää katsellessa. Näky oli todella erilainen kuin se, johon olimme kotona tottuneet. Kaduilla oli silmiinpistävää, että lähes jokaisessa talossa myytiin jotain, kuten vesipulloja tai elintarvikkeita. 


Kehitysyhteistyöleirikoulu alkoi tutustumisella Planin Smartup Factoriin, jossa pääsimme näkemään ensin tilat ja tapaamaan mahtavat ihmiset kenen kanssa olemme tehneet yhteistyötä. Planin Smartup Factory auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria antamalla heille työkaluja parempaan elämään. Nuoret opettelevat siellä elämäntaitoja, talouden hoitoa ja johtamista. Tärkeintä on itsensä toteuttaminen ja omien unelmien löytäminen. 


Vielä kerran selfie. Smile! :)
Tapasimme myös yhteisen SmartPad-projektimme tiimiä, jonka kanssa olimme edistäneet tyttöjen koulussa käyntiä Kampalassa. SmartPad-projektin tiimi on valmistanut Smartup Factoryssa tytöille kierrätettäviä kankaisia terveyssiteitä, jotta tytöt voisivat jatkaa koulunkäyntiä myös kuukautisten aikana. Suomessa vastaavasti olemme organisoineet varainkeruuta tämän toiminnan tukemiseksi. Nyt saimme käytännössä nähdä, miten kierrätettävät kestositeet valmistuvat ompelukoneella, jonka olemme heille keränneet edellisenä luku vuonna. Kuulimme myös millä tavalla projekti on pystynyt auttamaan ugandalaisia tyttöjä käymään koulua myös kuukautisten aikana. Edelleen on kuitenkin myös haasteita. Kuukautisten vuoksi tyttöjä ei arvosteta samalla tavalla kuin poikia. 


Päivän aikana jakaannuttiin eri ryhmiin ja pohdittiin Agenda 2030 - tavoitteiden toteutumisen haasteita niin Suomessa kuin Ugandassa. Ryhmien teemoina oli koulutus, tasa-arvo, ympäristöasiat sekä kestävä liiketoiminta. Keskustellessamme ugandalaisten Planin SmartUp Factoryn mentoreiden kanssa puheenaiheet vaihtelivat välillä arkisista asioista myös nykyhetken maailmantilanteeseen ja ilmastonmuutokseen. Vaikka Ugandan kansallinen hiilijalanjälki on huomattavasti Suomen jalanjälkeä pienempi, ilmastonmuutoksesta kannetaan sielläkin huolta. Keskustelu oli moniulotteista ja oli mahtavaa kuulla paikallisten mielipiteitä yrittäjyydestä, koulutuksesta, tasa-arvosta ja ilmastonmuutoksesta. 



Kompensaatiomalli hiilijalanjäljen hyvittämisestä 



Vierailimme tiistaina jälleen Planin SmartUp Factorylla ja viimeistelimme ja esittelimme edellisenä päivänä aloittamamme Agenda2030-ryhmätyöt. Nyt pyrimme löytämään Agenda2030-tavoitteiden toteutumisten haasteisiin yhteisiä ratkaisuja. Ryhmätöistä saimme uusia näkökulmia esimerkiksi siihen, miten ilmastonmuutos tai yrittäjyys nähdään Ugandassa. Afrikka on myötävaikuttanut ilmastonmuutokseen kaikkein vähiten, mutta ikävä kyllä, se tulee kärsimään siitä kaikkein eniten. Näimme tämänkin Ugandassa ollessamme, sillä kuivuus vaivaa suurta osaa Afrikkaa ja sateiden ennustettavuus on huonontunut. Nämä haittaavat viljelyksiä ja lisäävät köyhyyttä. Lieveilmiönä tämä voi aiheuttaa konflikteja ja lisääntyvää pakolaisuutta. 


Kehittelimme kehitysyhteistyöleirikoulussa ollessamme yhdessä ugandalaisten nuorten kanssa hiilijalanjäljen kompensaatiomallia kompensoimaan matkustamisesta aiheutuneita päästöjä ja edistämään kestävämpää elämäntapaa. Osana tätä tuemme Planin SmartUp Factoryn ilmastoprojekteja ja kannustamme opiskelijoita kestävämpään elämäntapaan Suomessa. Lisäksi sovittiin, että suunnitellaan yhdessä uusia Suomessa myyntiin tulevia tuotteita, joiden valmistuksessa korostuvat kiertotalouden periaatteet. Näiden tuotteiden myynnillä tuemme myös jatkossa SmartUp Factoryn toimintaa. 


Kun esitykset oli pidetty, kävimme kävelemässä ugandalaisten opastuksella slummissa, jossa saimme myös syödä paikallista ruokaa. Kävimme kiertelemässä tämän jälkeen paikallisilla markkinoilla, mistä haimme hedelmiä, jota paikalliset myivät. Lisäksi leikimme, lauloimme ja tanssimme ja tutustuimme toisiimme päivän aikana. Lähialueen lapset olivat valloittavia ja riemusta kiljuen söivät kaikki heille tuomamme karkit. 


Oli mahtavaa nähdä, kuinka lämmin yhteisö Planin Smartup Factoryssa oli. Tanssimme monesti heidän kanssaan spontaanisti ja oli mahtavaa, että kaikki heittäytyivät mukaan ihan täysillä. Ugandalaisten ystävällisyys ja elämänilo olivat jotain sellaista, mikä teki meihin lähtemättömän vaikutuksen. Hienon päivän kruunasi se, että saimme tiistai-iltana myös kauan kaivatut matkalaukkumme saapuessamme hotellille. 



Hyväntekeväisyyttä slummissa ja ystävyysjalkapallo-ottelu Everton Ugandan kanssa


Everton Ugandan kanssa pelattiin ystävyysjalkapallo-ottelu,
joka melkein voitettiin.
Keskiviikkona tutustuimme paikallisen jalkapalloseuran Everton Ugandan toimintaan. Everton Ugandan perustaja Ali Senkunda toimi Planin Smartup Factoryssa mentorina ja sivutyönään pyöritti slummissa jalkapalloseuraa, joka tarjoaa kymmenille nuorille välittävän yhteisön ja mahdollisuuden pelata jalkapalloa. Toiminnalla on autettu kymmeniä väliinputoajia. Osa pelaajista on saanut rahoitusta myös koulunkäyntiin. 


Aamupäivällä jaoimme ruokapusseja vähävaraisimmille jalkapalloilijoiden perheille. Ruokapussit sisälsivät saippuaa, sokeriruokoa, leipää ja riisiä. Sen jälkeen pääsimme Evertonin tiloihin, jossa he kertoivat järjestön toiminnasta ja esittivät itse tekemänsä Let´s get global -teemaisen laulun.  Saimme siellä myös ugandalaiseen tapaan valmistettua kaalia ja riisiä lounaaksi.  


Lounaan jälkeen kävelimme Everton Ugandan jalkapallokentälle, jossa seurasimme Everton Ugandan jalkapallopeliä ja aloimme valmistautua ystävyysottelua varten. Ottelimme itse Everton Ugandan naisten joukkuetta vastaan pienellä paikallisella avustuksella. Aurinko porotti ja kuuma ilma väsytti meidät nopeasti ja peli päättyi meidän häviöömme. Ystävyysottelu oli kuitenkin kiva tapa tehdä jotain yhdistävää ja siitä jäi kaikille hyvä fiilis.  


Ystävyysjalkapallo-ottelun jälkeen annoimme koulun vanhempainilloissa keräämiämme jalkapallovarusteita ja nappulakenkiä Everton Ugandalle tukeaksemme heidän tärkeää toimintaansa. Samalla luovutimme Vaasan Palloseuran jalkapallopaitalahjoituksen Everton Ugandalle. Lahjoituksesta riitti paita tai nappulakengät lähes jokaisella Everton Ugandan pelaajalle. Välitämme isot kiitokset ugandalaisten puolesta kaikille lahjoittajille. Olemme hyvin kiitollisia heidän osallisuudestaan.   


Pelin jälkeen vierailimme vielä Ali Senkundan kotona, jossa tapasimme hänen vaimonsa ja pienen vastasyntyneen Alba Ibrahim Everton Senkundan. Jäähyväisten jälkeen palasimme hikisinä ja väsyneinä takaisin hotelliin. Päivän päätteeksi jäi päällimmäisenä mieleen ajatuksia yhteisön ja yhteistyön merkityksestä sekä se, miten urheilu ja musiikki ovat eri ihmisiä yhdistäviä tekijöitä. Illalla hotellilla saimme kokea ugandalaisten yhteisöllisyyttä, kun pääsimme hotellillamme seuraamaan kuuden eri perheen ja suvun valmistujaisjuhlia. 


Agendalla Ugandan pakolaistilanne ja Suomen pakolaisapu


Suomen Pakolaisavun vierailulla Ugandan maajohtaja
Tarja Saarela-Kaonga kertoi järjestön tekemästä työstä
ja Ugandan pakolaistilanteesta.
Torstai päivämme alkoi vierailulla Suomen pakolaisavun Ugandan maatoimistoon. Suomen Pakolaisapu on ainoa kansainvälinen järjestö Ugandassa, joka on erikoistunut aikuiskoulutustyöhön pakolaisten keskuudessa. Suomen Pakolaisapu järjestää lukutaidon, kielitaidon ja yrittäjyyden kursseja, joka auttaa pakolaisia yrityksen perustamisessa ja talouden hoidossa. Suomen Pakolaisapu järjestää pakolaisille myös säästöryhmätoimintaa, mikä mahdollistaa pääoman kartuttamisen ja yritystoiminnan aloittamisen. 


Suomen Pakolaisavussa meitä oli vastassa suomalainen maajohtaja Tarja Saarela-Kaonga ja viestintäharjoittelijana järjestössä toimiva Ilse Kerminen. He kertoivat työstään ja Suomen Pakolaisavun toiminnasta sekä Ugandan pakolaistilanteesta. Maassa ei ole ollenkaan pakolaiskiintiötä ja arvion mukaan pakolaisia on jopa 1,4 miljoonaa. Uganda isännöi Afrikan maista eniten pakolaisia ja kolmanneksi eniten koko maailmassa. Osa pakolaisista ei osaa kirjoittaa tai lukea omalla kiellellään tai saatikka paikallisella kielellä lugandaksi tai englanniksi. Suomen Pakolaisapu auttaa pakolaisia leireillä ja Kampalan kaupunkipakolaisten keskuudessa antamalla ammatti- ja yrittäjyys- sekä kieliopetusta.  


Suomen Pakolaisavun pakolaiskeskuksessa päästiin
ompelemaan ugandalaisittain.
Kävimme tutustumassa myös Pakolaisavun paikalliseen Hope of Children and Women -yhteistyöjärjestöön, joka tarjoaa suojaa ja kuntoutusta väkivallan uhreille. Pääsimme ompelemaan perinteisellä ompelukoneella ja istuttamaan hyötykasveja pakolaisten kanssa. Osa ryhmästä vieraili myös paikallisen yrittäjän luona, joka kertoi inspiroivan tarinansa. Nainen oli tullut Ugandaan Kongosta 12 vuotta sitten ja Pakolaisavun tukemana perustanut käsityöyrityksen. Saimme haastatella häntä, ja hän kertoi, että pystyy nyt tuloillaan kustantamaan perheensä elämisen sekä lastensa koulunkäynnin. 


Saimme tutustua alueen pakolaisiin ja myös Suomen pakolaisavun yrittäjyyskurssilaisiin ja tukea heidän käsityöyrityksiänsä. Keskustelimme myös yrittäjyyskurssilaisten kanssa omien unelmien tärkeydestä ja tulevaisuudessa yrityksen perustamisesta. Oli erityisen mielenkiintoista kuulla, miksi he haluavat perustaa oman yrityksensä. Naiset unelmoivat pystyvänsä yksinhuoltajina elättämään perheensä, pukemaan lapsensa tekemiinsä vaatteisiin ja olemaan riippumattomia muista. 



Helmiä, kolikkokoruja ja heimotansseja


Caring Hands Ugandassa saatiin kokeilla paperihelmi- ja
kolikkokorujen valmistusta.
Perjantaina syötyämme aamupannarit vierailimme Caring Hands Ugandan toimistolla. Siellä tapasimme järjestön perustajan Milla Happosen ja siellä työskenteleviä ja opiskelevia paikallisia, jotka kertoivat järjestön toiminnasta. He esittelevät meille, miten paperihelmikoruja ja kolikkokoruja tehdään sekä järjestön toimintaa, joilla he tukevat köyhien naisten asemaa. Kuulimme järjestön pitämistä yrityskursseista ja säästöryhmätoiminnasta ja kuulimme yrittäjien tarinoita. Saimme itsekin kokeilla paperihelmien valmistusta, joka sujui vaihtelevin tuloksi.  


Vierailun jälkeen menimme Kampalan keskustaan Craft Villageen ostamaan perinteisiä ugandalaisia käsitöitä. Kylässä oli paljon pieniä kojuja, joiden myyjät yrittivät houkutella asiakkaita ostamaan mitä hienoimpia käsitöitä. Paikassa oli hyvin kotoisa tunnelma ja myyjien kanssa oli mukava rupatella ja käydä kauppaa upeista matkamuistoista.  


Afrikkalaisia perinnekäsitöitä ostamassa Craft Villagessa
 Kampalan keskustassa.
Tuliaisten lisäksi kävimme ostoksilla paikallisessa supermarketissa, ostamassa juomista ja suolaista purtavaa. Ilma oli hyvin painostava sateen ja ilmassa olevan ukkosen takia, mutta onneksi sade ei kestänyt kauaa. Painostavan ilman takia joillekin tuli kuitenkin huono-olo, jota ei auttanut pieni bussi ja kuoppaiset tiet. 


Ilma oli kirkastunut, joten hotellilla monet menivät uimaan, jonka jälkeen valmistauduttiin lähtemään Nedere-kulttuurikeskukseen. Menimme bussilla kulttuurikeskukseen, jossa seurasimme erilaisia ugandalaisia heimotansseja ja musiikkiesityksiä. Esityksen aikana istuimme pöydissä ja söimme paikallista ruokaa. Esitystä veti erittäin hyvä paikallinen stand up -koomikko, jolla oli hyvin ajankohtaisia vitsejä. Monet olivat hieman varautuneita tulevasta kolmen tunnin esityksestä, mutta se oli kokemisen arvoinen. Rumpujen jyskettä, liikettä, laulua, hikeä. Esitys sai meidät täysin lumoihinsa. Esityksen päätteeksi esiintyjät ja katsojat tanssivat yhdessä lavalla Afrikan tähtitaivaan alla Hakuna Matatan soidessa. 



Viikonloppuna nähtävyyksiä ja luontoelämyksiä


Bahai-temppelissä vierailulla.
Viikonloppu oli pyhitetty nähtävyyksien katsomiseen. Lauantaina ensimmäisenä kohteena oli Ugandan kansainvälinen Gaddafin moskeija. Moskeijassa naisten täytyi laittaa hame ja huivi päälle. Moskeija oli paljon isompi kuin oletimme ja sinne mahtui yhteensä noin 8 000 ihmistä. Pääsimme käymään minareetissa, josta näkyi upeat maisemat Kampalan kaupunkialueelle. 


Vierailimme myös UNESCO:n maailmanperintökohteessa Khasubi Royal Thombsissa eli Bugandan kuninkaiden haudoilla. Siellä asuivat myös nykyisen kuninkaan vaimot ja jälkeläiset. Yksikään mies ei saanut nukkua alueella, vaan se oli tarkoitettu vain naisille ja lapsille. Alue oli niin kuin pieni kyläyhteisö, jossa jokaisella oli oma maanviljelyalue.  


Sunnuntaina ohjelmassa oli vierailu Niilille ja Victoriajärvelle. Aloitimme päivän tuttuun tapaan tankkaamalla itsemme täyteen hotellin aamupalalla, jonka jälkeen lähdimme heti reissuun välttääksemme Ugandan aamupäivän ruuhkan. Bussimatkamme Niilille sujui päällisin puolin hyvin, jos kuskimme saamaa rikesakkoa ei oteta huomioon. Matkalla näimme myös japanilaisten rakentaman The Source of The Nile- sillan, jonka pituus oli huimat 525 metriä. Menimme kävellen sen yli ja ihastelimme sillalta avautuvia maisemia Niilille.  


Niilin risteilylle lähdimme kahdella perinteisellä banaaniveneellä. Risteily kesti noin tunnin, ja sen aikana saimme pommittaa mukana olevaa opasta kysymyksillämme lintulajeista ja veden pinnalla olevista ötököistä. Näimme useita erilaisia värikkäitä lintuja ja apinoita sekä bongasimme myös yhden saukon. Rantauduttuamme meillä oli aikaa ostella pikku puodeista tuliaisia ja samalla harjoitella tinkimistä, joka vaati meiltä suomalaisilta tottumista. Myyjät osasivat joka paikassa asettaa tuotteillensa kovat hinnat, joihin me suomalaiset yritimme vaatimattomasti pyytää parinsadan shillingin alennusta.  


Paluumatkalla pysähdyimme Cafe Javas -nimisessä ruokapaikassa lounastamassa. Päällimmäisenä mieleen jäi eksoottinen ampiaisen ja muurahaisen risteytys, joka terrorisoi ruokarauhaamme. Sen monta senttimetriä pitkät jalat roikkuivat sen lentäessä ruokamme ylitse ja toivoimme vain, ettei se laskeutuisi jonkun lautaselle. Puhumattakaan siitä, että se laskeutuisi jonkun päälle. Paluumatkamme jatkui ruokailun jälkeen, jonka aikana poikkesimme ihastelemassa kaunista teeplantaasia. Pääsimme lopulta hotellille bussi-karaoke-session saattelemana. 


Kotia kohti maailmankansalaisina

Samassa veneessä Niilillä ihastelemassa paikallisia eläimiä.
Krokotiilit eivät Niilin alkupäässä viihdy, koska joki on niin syvä. 

Maanantaina vielä ennen illan lentoa ehdimme käydä aamupäivällä Bahai-temppelissä. Bahai on synkretistinen uskonto, joka on ottanut syvästi vaikutteita kaikista valtauskonnoista. Temppelissä vallitsi hiljaisuus ja Bahain tärkein ajatus maailmanrauhasta. Temppelin sisustuksessa näkyi uskontojen eri vaikutteet ja afrikkalainen perinteinen ympyränmuotoinen pohjaratkaisu. Kävimme tämän jälkeen vielä tutustumassa anglikaanisessa kirkossa marttyyrien museossa kristinuskon varhaisin vaiheisiin Ugandassa. Museossa oli vaikuttava patsaskokoelma ensimmäisten kristittyjen väkivaltaisesta kohtalosta Ugandassa.  


Hotellilla tapasimme vielä Planin Smartup Factoryn tiimiä ja söimme yhdessä viimeistä kertaa ja reflektoimme matkalla opittua ja koettua. Tunteikkaiden jäähyväisten jälkeen lähdimme hyvissä ajoin Entebben lentokentälle, jossa odotimme vielä muutaman tunnin ennen yölennon lähtöä. Lento sujui nopeasti ja jokainen nukkui koko matkan sikeästi. Välilasku Kreikkaankin osoittautui uneksi. Olimme aamulla hyvin aikaisin Amsterdamissa ja myöhemmin päivällä takaisin Suomessa ja junassa kohti kotia monta uutta kokemusta ja opetusta rikkaampana. Opimme tapaamiltamme ihmisiltä, että yhdessä saamme maailmasta paremman paikan jokaiselle ja että pienilläkin teoilla on suuri vaikutus. Tasa-arvo tai köyhyys eivät ole yhden ihmisen ratkaistavissa. Yhdessä saamme enemmän aikaan! 


Vierailemissamme järjestöissä vallitsi uskomattoman yhteisöllinen ilmapiiri. Siellä kaikilla oli unelmia ja tavoitteita, joita kohti mennä riippumatta siitä oliko kotoisin slummista vai jostain kaupungin varakkaammalta asuinalueelta. Tapasimme ihmisiä, jotka työllään nostivat vähäosaisten ihmisten yhteiskunnallista asemaa ja kavensivat tuloeroja Ugandassa. Tuntuu, että jokaiseen meistä tarttui jotain uutta ugandalaisilta ja että lähdimme takaisin Suomeen hiukan erilaisena kuin olimme sinne menneet. Opimme heiltä unelmoimaan ja tekemään työtä unelmien eteen ja saavuttamaan ne. Elämässä ei ole aikaa voivotella, vaan on elettävä kohti unelmia. Täytyy löytää omat taidot ja intohimo.  


Teksti: Vilma Seppänen, Minttu Lepistö, Jaan Sui, Mimmi Eskelä, Anna Vehkaoja, Serene Erhie, Frans koivula ja Bettina Soinila 


Kuvat: Mika Jokiaho 

Lue lisää Let´s get global -blogista osoitteesta: https://letsgetglobalblog.wordpress.com/ 

No comments:

Post a comment