Kasvatustieteen professori
Veli-Matti Värri puhuu kirjassaan
Kasvatus ekokriisin aikakaudella siitä, kuinka kasvatuksen tarina kouluissa pitäisi kirjoittaa uudelleen. Kasvatus perustuu jo varhaisessa vaiheessa valmistamaan lapsiamme kulutusyhteiskuntaan, jonka päämääränä on materian hankkiminen ja kilpailuyhteiskunnassa menestyminen. Halu kuluttaa on kohotettu ehdottomaksi totuudeksi johon meidän on pyrittävä, vaikka samanaikaisesti olemme hyvin tietoisia tuhoisasta elämäntavastamme. Lisäksi
vältämme kasvatuksessa ns. viheliäisiä kysymyksiä, kuten ilmastonmuutos, jotka vääjäämättä siirrämme lapsiemme ja lastenlapsiemme ratkaistaviksi. Värri kutsuu tätä elämäntapamme onkalometafysiikaksi, jossa viheliäiset ongelmat säilötään tuleville sukupolville kuten tappavan vaarallisesti säteilevä ongelmajäte. Odotamme siis että jokin tulevaisuudessa keksittävä teknologia ratkaisee kaikki ongelmamme. Siihen asti elämme luottavaisina onkalossamme.
Kilpailuasetelma istutetaan meihin hyvin nuorena. Kilpailu näkyy kaikkialla, jopa lasten syntymäpäiväkutsuilla, jossa lapsien arvoiksi nousevat materia ja kulutus tai brändit. Coca Cola-rekka saa liikenteemme jumiutumaan ja lyömme mustien perjantaiden myyntiennätyksiä joka vuosi.
Kestävyydestä koulutuksellinen kärki
Oulu on valtakunnallisesti tunnustettu osallisuus- ja kestävän kehityksen kasvatuksen kaupunki. Digitaalisuuden ja teknologian lisäksi Oululla olisi mahdollisuus profiloitua näissä teemoissa. Jospa ulko-opetus, luontokasvatus, ympäristövastuullinen vaikuttaminen ja kestävyys olisikin koulutuksellisia kärkiämme?
Opetussuunnitelmassa kestävä tulevaisuus on nostettu isoksi otsikoksi, mutta miten se näkyy koulujemme arjessa. Kestävyys on aihe, joka kuuluu kaikille ja ei kenellekään. Helposti se muuttuu sanahelinäksi, joka ei johda mihinkään konkreettiseen. Lisäksi kestävyys tai sen puute konkretisoituu kouluissa toimintoina, joihin meillä käyttäjinä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa. Esimerkkinä energiankulutus tai kouluruokailu. Tällöin asiasta ei tule meille merkityksellistä. Merkityksellisyys onkin yksi keskeinen sana, jolla kestävyys tulee oppijaa lähelle. Merkityksellisyys alkaa luokkahuoneesta ja lähiympäristöstä. Merkityksellistä on osallistua kouluruuan kehittämistyöhön yhdessä koulun keittiöhenkilökunnan kanssa tai rakentaa koulusta aurinkoenergian oppimisympäristö yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Osallistuminen ja vaikuttaminen luovat merkityksellisyyttä. Kuuluminen ryhmään ja yhteisöön voimaannuttaa ja hyvät asiat saavat aikaan hyviä asioita.
Ympäristöohjelma ja kestävän kehityksen polku
Oulun kaupunki on laatimassa tällä hetkellä ympäristöohjelmaa vuoteen 2026. Ohjelman laatimisen prosessissa on ollut inspiroivaa olla mukana. Hieno huomata että, Oulun kaupungin eri asiantuntijoilla on samanlainen
suuri tahtotila saada kestävyys keskeiseksi teemaksi Oulun kaupungissa, joka on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuoteen 2040 mennessä. Ympäristöohjelmaan on kirjattu oululainen kestävän kehityksen polku, jonka tulisi taata jokaiselle lapselle ja nuorelle perustiedot ja taidot aiheen teemoista. Tämä on hyvä alku, mutta täysin riittämätön.
Ympäristöohjelmaan on kirjattava selkeästi myös kaikkien koulussa toimijoiden
yhteistyön velvoite kestävän kehityksen pyrkimyksissä. Jos oppilaitoksissa ei puhuta samaa kieltä eri toimijoiden kesken, siitä muodostuu kestävyyden pullonkaula. Jos eri toimijoiden erilaiset sopimustekniset asiat estävät 2010-luvulla yhteisen kertomuksen rakentamisen, miten saadaan kasvatettuja ympäristövastuullisia ja osallistuvia ihmisiä?
 |
| Jussi Tomberg |
Kestävyystiede lukioiden kurssitarjontaan
Aloitimme Oulun lukioissa joulukuussa
kestävyystieteen kurssin, jossa opiskelijat toimivat yhteistyössä eri alojen asiantuntijamentoreiden kanssa paremman huomisen puolesta. Tässä voimme hyödyntää myös oululaisia osallisuusrakenteita, joilla opiskelijoiden tutkimustulokset ja toimenpide-ehdotukset saatettaisiin päättäjien tietoisuuteen ja haastettua myös heidät pohtimaan kestävää tulevaisuuttamme. Ouluun on rakenteilla myös
ilmiöpohjaisia kestävän kehityksen oppimiskokonaisuuksia lukio-opetukseen, jossa teemoja käsiteltäisiin useissa eri oppiaineissa, juurikin edellä mainittujen viheliäisten kysymysten muodossa ratkaisukeskeisesti ja merkityksiä luoden.
Opiskellaan yhdessä planetaarisen elämän kansalaistaitoja, joilla vältetään ekokatastrofin kaatuminen jälkipolviemme päälle.
Rakennetaan yhteinen kestävän tulevaisuuden kertomus, jossa meitä nyt päätöksiä tekevien ja kasvattajien ei tarvitsisi koko ajan hävetä. Luodaan merkityksiä ja koetaan yhdessä ilman jatkuvaa materian kaipuuta.
Jussi Tomberg
Artikkeli julkaistu oululaisessa
Kalevassa su 10.2.2019
