Schleswigissä, Saksassa, järjestettiin UNESCO ASPnet Baltic Sea Projectin kestävän kehityksen leiri, johon osallistui opiskelijoita ja opettajia Itämeren alueen maista. Ryhmiä leirille tuli Suomesta, Virosta, Latviasta, Liettuasta, Puolasta, Saksasta sekä Tanskasta. Leirin aihealueet liikkuivat kestävän kehityksen, kiertotalouden sekä Itämeren ympärillä.
Matkamme Schleswigiin alkoi Vaasan lentoasemalta keskiviikkopäivänä 7.9.2022. Helsingissä tapahtuneen pikaisen välilaskun aikana tapasimme loput Suomen Itämeri-ryhmästä, joka koostui lisäksemme kahdesta Tuusulan lukion opettajasta ja yhdestä opiskelijasta. Yllättävän lyhyeltä tuntuneen lentomatkan jälkeen löysimme itsemme keskeltä Hampurin keskustaa. Pysähdys oli kuitenkin harmillisen nopea, sillä emme ehtineet tulomatkalla toteuttaa yhtä matkan tavoitteista; syödä hampurilainen Hampurissa. Sen sijaan nappasimme nopeasti rautatieasemalta Subway-leivät ja lähdimme junalla kohti lopullista päätepysäkkiä, Schleswigiä. Saavuimme myöhään leirin tukikohtaan, A. P. Møller Skoleniin. Pitkän matkustamisen jälkeen jouduimme vielä kokoamaan yhden hengen teltat pimeässä sateessa puhelimen taskulamppujen avulla. Vaikka päivä tarjosi omat haasteensa, toivat ne mukanaan seikkailullisen ilmapiirin, mikä oli erittäin tervetullut muutos ylioppilaskokeisiin lukemiseen.
Heräsimme varhain torstaiaamuna saksalaisen aamupalan tuoksuun. Joka-aamuiset Nutella-leivät ja saksalainen kahvi antoivat hyvin energiaa tuleviin tapahtumiin. Päivä alkoi tutustumisella uusiin ihmisiin matkalla Schleswigin satamaan. Vaihdoimme uusien tankalaisten tuttavuuksien kanssa kuulumisia, minkä jälkeen aloitimme risteilyn Itämereen kuuluvan Schlei-salmen vesistössä.
Risteilyllä ihailimme maisemia ja söimme mehevät saksalaiset leivät, jotka eivät todellakaan jääneet reissun viimeisiksi. Ukkosmyrskystä johtuneen sisälle evakuoitumisen jälkeen olikin leirin ensimmäisen workshopin aika. Jokaisen maan ryhmä oli kehittänyt kolmen tunnin kestävään kehitykseen tai Itämereen liittyvää työpajaa.
Suomen työpajassa pelattiin Syklin Circula kiertotalous- ja yrittäjyyspeliä, missä pelaajat kehittelivät ryhmissä kiertotalouteen liittyvän liikeidean. Workshopissa oli hyvä tunnelma ja oli mukavaa tutustua porukkaan ympäri Itämerta. Illalla pelasimme saksalaisten kanssa koripalloa koulun liikuntasalissa ja tutustuimme paikalliseen arkkitehtuuriin sekä kyläkauppojen antimiin.
Perjantai oli sekä aktiviteettien että käveltyjen kilometrien puolesta kaikkein monipuolisin päivä. Päivän aikana tuli käveltyä koko kaupungin ympäri, kokonaisuudessaan melkein maratonin verran. Ensimmäisenä vierailimme kulttuurihistoriallisessa viikinkimuseossa, josta matka jatkui vanhaan viikinkikylään. Yli 1000 vuotta vanhassa Haithabu-viikinkikylässä saimme opastetun kierroksen kylästä ja sen historiasta.
Kylässä vierailemisen jälkeen suuntasimme Schloss Gottorf -linnaan välipalalle. Tämän jälkeen vierailimme linnaan rakennetussa museossa, jossa oli näytillä historiallisia esineitä ja taidetta. Pitkän päivän jälkeen palkitsimme itsemme käymällä puolalaisten kanssa saksalaisessa ravintolassa, mikä todellakin teki terää kaikkien käveltyjen kilometrien jälkeen. Ilta sujui tuttuun tapaan koripalloa ja korttia pelaillessa sekä ihmisten kanssa hengaillessa.
Lauantai oli viimeinen kokonainen päivä Itämeri-leirillä. Heti aamupalan jälkeen olikin jo toisen workshopin aika. Tällä kertaa saimme itse osallistua muiden maiden ryhmien ohjelmaan. Jami osallistui latvialaisten järjestämään työpajaan, jossa pelattiin Itämeren alueen maihin ja kestävään kehitykseen liittyvää tietovisaa sekä tutustuttiin muihin osallistujiin. Työpajassa opittiin paljon uusia ja mieleenpainuvia faktoja Itämerestä ja sen alueen maista sekä kulttuureista, etenkin latvialaisesta. Joonatan puolestaan osallistui saksalaisten ja tanskalaisten opettajien järjestämään työpajaan, jossa tutustuttiin tulvien riskiin kaupungeissa. Työpajassa ideoitiin ratkaisuja merenpinnan nousemisen haittavaikutuksien ehkäisemiseksi ja tutustuttiin eri infrastruktuurimuutoksiin, mitä kaupungeissa voidaan tehdä tulvien estämiseksi. Vaikka Suomessa ja etenkin Vaasassa merenpinnan nousemisesta johtuva kasvava tulvien riski ei ole erityisen ajankohtainen murhe, avarsi aiheeseen tutustuminen sitä, kuinka todellinen ongelma tulvat ovat eri puolilla maailmaa. Erityisen kiintoisaa oli työpajaan kuuluva retki Schleswigin rantaan, missä osallistujat pääsivät konkreettisesti näkemään, miten tulviin ja merenpinnan nousemiseen on varauduttu.
Workshopin jälkeen oli reilusti vapaa-aikaa, jonka hyödynsimme lähtemällä isolla porukalla kiertelemään kaupunkia. Vierailimme esimerkiksi Schleswigin katedraalissa ja kävelimme kaunista rantapromenadia pitkin. Illalla oli vielä leirin koko porukan viimeinen kokoontuminen, jossa esiteltiin jokaisen maan workshopit ja reflektoitiin leirillä opittuja asioita. Tunnelmat illalla olivat haikeat, sillä emme tulisi näkemään uusia tuttavuuksiamme enää seuraavana päivänä, sillä Suomen ryhmän herätys tulisi olemaan klo 6 ja lähtö klo 7 aamulla.
Matkalta taskuun jäi uusia ystäviä, hienoja kokemuksia sekä paljon uutta tietoa. Leirin suola oli ehdottomasti toisista maista tulevien opiskelijoiden kanssa keskusteleminen, mikä avarsi näkemyksiämme maailmasta. Oli virkistävää puhua ihmisten kanssa, joiden elämäntilanne ja kulttuuri erosivat arkipäiväisestä Suomesta. Porukka leirillä oli kuitenkin hyvin samanhenkistä ja leirillä vallitsi koko ajan erittäin mukava ilmapiiri. Kestävästä kehityksestä meillä oli jo valmiiksi paljon tietoa, jota pääsikin leirillä hyödyntämään, mutta opimme myös paljon uutta. Leirillä pääsi konkreettisesti näkemään kiertotalouden ja kestävään kehityksen toteuttamismuotoja käytännössä esimerkiksi ekologisen ruoan, liikkumisen sekä ilmasto-ongelmiin liittyvien tutkijoiden ja tutkimuksen muodossa.
Sunnuntaina 11.9 lähdimme aikaisin Schleswigistä takaisin Hampuria päin. Vaikka aikataulu oli melko tiukka, oli meillä hetki aikaa kierrellä Hampurin keskustassa ennen lentokentälle suuntaamista ja Suomeen palaamista. Hampurin pikakierroksen yhteydessä saimme kuin saimmekin toteutettua yhden matkamme tavoitteista, johon vain harvoilla ja valituilla on elämänsä aikana mahdollisuus. Söimme nimittäin hampurilaiset Hampurissa.
Teksti: Joonatan Knuutila, Jami Passi
Kuvat: Antti Karjalainen, Joonatan Knuutila ja Susanna Kantola
.jpg)
