Globaali oppimisen kriisi – yhteinen haasteemme

Koulunkäynti ei ole yhtä kuin oppiminen

Elämme maailmassa, jossa uusia viheliäisiä ja vaikeasti ratkaistavia ongelmia nousee eteemme jatkuvasti. Yhä uudestaan joudumme huomaamaan, että maailma ei olekaan hallittavissamme. Uudet teknologiat tuovat lyhytaikaisia ratkaisuja ja aiheuttavat uusia vielä vaikeampia ongelmia.

Yksi YK:n vuoden 2015 Millennium tavoitteiden suurimpia onnistumisia oli koulutuksen saralla. Saatoimme juhlia sitä, että kokonaan koulutuksen ulkopuolella olevien lasten määrä puolittui ja tyttöjen koulunkäynti kasvoi merkittävästi. Erityisen huomattavaa oli kehitys Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa.

Reilu vuosi sitten Maailmanpankki julkisti raportin (World Development Report 2018), joka romahdutti uskomme jatkuvaan kehitykseen. Raportissa osoitettiin, ettei koulunkäynti ole yhtä kuin oppiminen. Monissa maissa oppilaat eivät neljän kouluvuoden jälkeen ymmärrä lukemiaan yksinkertaisia lauseita tai osaa suorittaa helppoja yhteen- ja vähennyslaskuja. Erot kasvavat sekä perheen varallisuuden että kasvuympäristön mukaan.

Ongelma on sikälikin erityisen hankala, että koulutuksen ajatellaan olevan ratkaisu sekä henkilökohtaiseen että kansakunnan vaurauteen ja menestykseen. Koulutustason noustessa yhteiskunnan rakenteet vahvistuvat, saadaan töitä, palkat nousevat ja syntyy innovaatioita.

Mitä tehdä, kun useiden vuosien koulunkäynnin jälkeen, miljoonat lapset eivät osaa lukea tai laskea?Köyhissä maissa ja harvaan asutuilla seuduilla rakenteet ovat heikot, vaikuttavuuden seuranta vähäistä ja kaikista oppimateriaaleista pulaa.

Kohtaamisia ja verkostoitumista

Marraskuun lopulla pidettiin Helsingissä Opetushallituksen, Ulkoministeriön, Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Fingon (suomalaiset kehitysjärjestöt) järjestämä kansainvälinen seminaari ”Finland as a Srong Actor in the Global Learning Crisis". Mukana olivat järjestävien organisaatioiden lisäksi suomalaisia kehitysyhteistyötä tekeviä yliopistoja, korkeakouluja, kansalaisjärjestöjä ja muita toimijoita. Olimme ison yhteisen ongelman äärellä.

Erityisen tärkeäksi ja seminaariin onnistuneimmaksi anniksi koettiin eri toimijoiden kohtaamiset. Esimerkiksi paikan päällä Afrikassa ja Aasiassa toimivilla kansalaisjärjestöillä on paljon käytännön tietoa, kontakteja ja verkostoja, joita myös yliopistot ja korkeakoulut voisivat hyödyntää.

Ohjelma koostui sessioista, joissa esiteltiin erilaisia kehityshankkeita opettajankoulutuksen, ammatillisen koulutuksen, oppimisympäristöjen, opetussuunnitelmatyön, globaalikasvatuksen ja koulutusviennin tiimoilta.

"No one is too small to make a difference"

Paula Mattila

Opetusneuvos Paula Mattila avasi yllä mainituilla sanoilla ja Greta Thunbergiin viitaten session, jossa pohdittiin mikä rooli UNESCO ASPnet kouluilla voisi olla oppimisen kriisissä. On tärkeää, että lapset ja nuoret Suomessa kasvavat globaalia vastuuta tunteviksi maailmankansalaisiksi ja kokevat voivansa vaikuttaa maailmaan. Tässä UNESCO-kouluilla on tärkeä rooli. Ajatellaan globaalisti, toimitaan paikallisesti.

UNESCO ASPnet kouluilla on yhteinen kansainvälinen projekti, jonka tavoitteena on tukea opettajien ammatillista kehittymistä ja globaalikasvatusosaamista. Projektin tavoitteena on voimaannuttaa oppilaita ottamaan aktiivinen rooli ja sitoutumaan paikallisten ja globaalien ongelmien ratkaisuun.

Sari Muhonen ja Jussi Tomberg

Hankkeen kehitysyhteistyössä on etusijalla Saharan etelänpuoleinen Afrikka, jossa keskitytään kahteen pääalueeseen:

1. Vahvistetaan rauhaa rakentamalla osallistava, rauhallinen ja kestävä yhteiskunta
2. Vahvistetaan yhteiskunnan kykyä vahvistaa kestävää kehitystä ja poistaa köyhyys

Pieni kasvaa globaaliksi

Let's get global!

Kaksi suomalaista UNESCO koulua, Jyväskylän lyseo ja Vaasan lyseon lukio ovat toimineet yhdessä Let’s get global! -hankkeessa jo vuodesta 2017. Se lähti liikkeelle halusta aktiivisesti edistää Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteita, erityisesti tasa-arvoa ja ilmastovastuuta. Tavoitteena oli parantaa tyttöjen mahdollisuuksia käydä koulussa ja edistää naisten yrittäjyyttä. Alusta saakka oli selvää, että oppilaat olivat hankkeessa aktiivisia toimijoita, ideoivat tapahtumia ja varainhankintatempauksia, pitävät yhteyksiä ugandalaisiin yhteistyökumppaneihin ja esitellä hanketta muille seudun oppilaitoksille ja somessa.

Leirinuotiolla 

Session toteuttivat opetusneuvos Paula Mattila, Unesco Chair professori Hannele Niemi, Viikin normaalikoulun edustaja Sari Muhonen ja Unesco-koulujen edustaja Jussi Tomberg, Let’s go global –hankkeesta lehtorit Mika Jokiaho ja Raili Kivelä sekä opiskelijat Saara Huhta, Siiri Hotakainen, Grace Kabuka ja Vilma Seppänen sekä Kansanvalistusseura säätiöstä KTT Lauri Tuomi

Session esitykset lukuisine linkkeineen löytyvät täältä: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/finland-as-a-strong-actor-26-27.11.2019-role-of-unesco-aspnet-schools.pdf
Muu ohjelma ja eri sessioiden materiaalit löytyvät täältä: https://www.oph.fi/fi/ohjelmat/finland-strong-actor-global-learning-crisis-kansallinen-opetusalan-kehitysyhteistyon

Itämeri-projektin Suomen kausi: kohti laaja-alaista osaamista ja yhteistyötä

Itämeri-projektin eli UNESCO Baltic Sea Projectin koordinaattorit kokoontuivat 31.1. - 1.2.2019 Helsingissä Opetushallituksessa ja Suomalais-venäläisellä koululla. Projekti kattaa koko Itämeren valuma-alueen. Tällä alueella asuu noin 100 miljoonaa ihmistä.

Itämeri-projekti tarjoaa loistavan mahdollisuuden tutustua Itämeren maiden opettajiin ja oppilaisiin, tehdä yhteistyötä ja toteuttaa yhteisiä oppimisprojekteja sekä käydä leireillä ja seminaareissa. Yhteistyön ja oppimisen teemat liittyvät kestävään kehitykseen ja ilmaston suojeluun sekä kulttuuriin Baltian maissa, joissa asukkaat ovat olleet kautta vuosisatojen tekemissä toistensa kanssa. Mukana Helsingin kokouksessa oli edustajia Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, Liettuasta, Latviasta, Eestistä ja Venäjältä.

Kokouksen avasi johtaja Jorma Kauppinen (OPH) ja tervehdyksen Suomen UNESCO-toimikunnalta toi Kati Anttalainen (OKM). Asiantuntijoina kokouksessa toimivat opetusneuvos Paula Mattila (OPH) sekä valtakunnalliset kv-koordinaattorit Tiina Sarisalmi ja Jussi Tomberg. Puheenjohtajana toimi BSP-koordinaattori Aira Undén-Selander Suomalais-venäläisestä koulusta. Kokouksessa tehtiin linjauksia Suomen koordinointikaudelle, joka kestää vuoteen 2021. Koordinointimaa vaihtuu kolmen vuoden välein.

Ensimmäisenä päivänä kartoitettiin millaisessa kansallisessa ja kansainvälisessä kontekstissa koulut tänä päivänä työskentelevät. Paula Mattila esitteli opetussuunnitelmaprosessia ja erityisesti globaalikasvatusta sekä kompetenssipohjaista lähestymistapaa UNESCO ASPnet-strategian toteuttamisessa. Oleellinen osa aamupäivää olivat ryhmätyöt, joissa pohdittiin, miten kehittää laaja-alaista osaamista, vahvistaa oppilaiden osallisuutta ja toimintaa sekä kannustaa luoviin ratkaisuihin ja innovaatioihin kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi.

Tiina Sarisalmen johdolla pohdittiin hyvien käytäntöjen ja toimintamallien jakamista sekä monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Monialaisuus sopii oppimismenetelmänä erityisen hyvin projektioppimiseen, joka on luonteeltaan oppiaineiden rajoja ylittävää, ilmiöpohjaista ja laaja-alaista osaamista kehittävää. Käyttökelpoisia välineitä, joilla tukea kansainvälisiä Itämeren-maiden yhteisiä projekteja ovat esimerkiksi eTwinning, Erasmus+ ja NordPlus.

Jussi Tomberg esitteli oululaista Toivon Agendaa, joka sai siivet ja laajeni yhden koulun toimintapäivästä koko Oulun turuille ja toreille. Se on hieno esimerkki oppilaita innostavasta ja motivoivasta toiminnasta ja luo toivoa kiistanalaisten kysymyksien ja viheliäisten globaalien ongelmien keskellä.

Seuraavana päivänä Suomalais-venäläisellä koululla kokouksen osanottajat pääsivät tutustumaan koulun arkeen. Lukion koeviikko kokosi opiskelijat luokkiin, joten meno ei ollut aivan normaalin eläväistä. Yhtenäiskoulun arki valaisi kuitenkin konkreettisesti perusasteen koulupolkua ja yhtenäiskoulun ideaa, jota uudessa opetussuunnitelmassa tavoitellaan. Vieraille esiteltiin myös uuden koulun rakentamisprosessia ja ihmetystä aiheutti se, kuinka paljon opettajat ovat saaneet olla mukana suunnittelutyössä.

Päivän asiasisältö oli kuitenkin UNESCO BSP:n (Itämeri-projektin) uudistamiskeskustelu. Tulevaisuudessa keskitymme ympäristökasvatukseen ja ilmastomuutokseen liittyvien haasteiden ohella rakentamaan kansainvälistä yhteistyötä, jossa oppilaat voivat olla osallisina laajalla rintamalla. Väkivallattomuuden kulttuurin ja kestävän elämäntavan edistäminen, kulttuurienvälinen oppiminen sekä kulttuurinen moninaisuus ovat jokaisen BSP-opettajan sydämen asioita. Tämä tarkoittaa kunkin maan sisällä omia projekteja, mutta myös laajenevaa yhteistyötä. Elämme globaalissa maailmassa, jossa olemme riippuvaisia toinen toisistamme. Agenda 2030 on yhteinen tavoitteemme ja toimintaohjeemme.

Aira Undén-Selander

Planetaarisen elämän kansalaistaidot

Kasvatustieteen professori Veli-Matti Värri puhuu kirjassaan Kasvatus ekokriisin aikakaudella siitä, kuinka kasvatuksen tarina kouluissa pitäisi kirjoittaa uudelleen.  Kasvatus perustuu jo varhaisessa vaiheessa valmistamaan lapsiamme kulutusyhteiskuntaan, jonka päämääränä on materian hankkiminen ja kilpailuyhteiskunnassa menestyminen. Halu kuluttaa on kohotettu ehdottomaksi totuudeksi johon meidän on pyrittävä, vaikka samanaikaisesti olemme hyvin tietoisia tuhoisasta elämäntavastamme. Lisäksi vältämme kasvatuksessa ns. viheliäisiä kysymyksiä, kuten ilmastonmuutos, jotka vääjäämättä siirrämme lapsiemme ja lastenlapsiemme ratkaistaviksi. Värri kutsuu tätä elämäntapamme onkalometafysiikaksi, jossa viheliäiset ongelmat säilötään tuleville sukupolville kuten tappavan vaarallisesti säteilevä ongelmajäte. Odotamme siis että jokin tulevaisuudessa keksittävä teknologia ratkaisee kaikki ongelmamme. Siihen asti elämme luottavaisina onkalossamme.

Kilpailuasetelma istutetaan meihin hyvin nuorena. Kilpailu näkyy kaikkialla, jopa lasten syntymäpäiväkutsuilla, jossa lapsien arvoiksi nousevat materia ja kulutus tai brändit. Coca Cola-rekka saa liikenteemme jumiutumaan ja lyömme mustien perjantaiden myyntiennätyksiä joka vuosi.

Kestävyydestä koulutuksellinen kärki

Oulu on valtakunnallisesti tunnustettu osallisuus- ja kestävän kehityksen kasvatuksen kaupunki. Digitaalisuuden ja teknologian lisäksi Oululla olisi mahdollisuus profiloitua näissä teemoissa. Jospa ulko-opetus, luontokasvatus, ympäristövastuullinen vaikuttaminen ja kestävyys olisikin koulutuksellisia kärkiämme?

Opetussuunnitelmassa kestävä tulevaisuus on nostettu isoksi otsikoksi, mutta miten se näkyy koulujemme arjessa. Kestävyys on aihe, joka kuuluu kaikille ja ei kenellekään. Helposti se muuttuu sanahelinäksi, joka ei johda mihinkään konkreettiseen. Lisäksi kestävyys tai sen puute konkretisoituu kouluissa toimintoina, joihin meillä käyttäjinä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa. Esimerkkinä energiankulutus tai kouluruokailu. Tällöin asiasta ei tule meille merkityksellistä. Merkityksellisyys onkin yksi keskeinen sana, jolla kestävyys tulee oppijaa lähelle.  Merkityksellisyys alkaa luokkahuoneesta ja lähiympäristöstä. Merkityksellistä on osallistua kouluruuan kehittämistyöhön yhdessä koulun keittiöhenkilökunnan kanssa tai rakentaa koulusta aurinkoenergian oppimisympäristö yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Osallistuminen ja vaikuttaminen luovat merkityksellisyyttä. Kuuluminen ryhmään ja yhteisöön voimaannuttaa ja hyvät asiat saavat aikaan hyviä asioita.

Ympäristöohjelma ja kestävän kehityksen polku

Oulun kaupunki on laatimassa tällä hetkellä ympäristöohjelmaa vuoteen 2026. Ohjelman laatimisen prosessissa on ollut inspiroivaa olla mukana. Hieno huomata että, Oulun kaupungin eri asiantuntijoilla on samanlainen suuri tahtotila saada kestävyys keskeiseksi teemaksi Oulun kaupungissa, joka on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuoteen 2040 mennessä. Ympäristöohjelmaan on kirjattu oululainen kestävän kehityksen polku, jonka tulisi taata jokaiselle lapselle ja nuorelle perustiedot ja taidot aiheen teemoista. Tämä on hyvä alku, mutta täysin riittämätön.

Ympäristöohjelmaan on kirjattava selkeästi myös kaikkien koulussa toimijoiden yhteistyön velvoite kestävän kehityksen pyrkimyksissä. Jos oppilaitoksissa ei puhuta samaa kieltä eri toimijoiden kesken, siitä muodostuu kestävyyden pullonkaula. Jos eri toimijoiden erilaiset sopimustekniset asiat estävät 2010-luvulla yhteisen kertomuksen rakentamisen, miten saadaan kasvatettuja ympäristövastuullisia ja osallistuvia ihmisiä?

Jussi Tomberg

Kestävyystiede lukioiden kurssitarjontaan

Aloitimme Oulun lukioissa joulukuussa kestävyystieteen kurssin, jossa opiskelijat toimivat yhteistyössä eri alojen asiantuntijamentoreiden kanssa paremman huomisen puolesta. Tässä voimme hyödyntää myös oululaisia osallisuusrakenteita, joilla opiskelijoiden tutkimustulokset ja toimenpide-ehdotukset saatettaisiin päättäjien tietoisuuteen ja haastettua myös heidät pohtimaan kestävää tulevaisuuttamme.  Ouluun on rakenteilla myös ilmiöpohjaisia kestävän kehityksen oppimiskokonaisuuksia lukio-opetukseen, jossa teemoja käsiteltäisiin useissa eri oppiaineissa, juurikin edellä mainittujen viheliäisten kysymysten muodossa ratkaisukeskeisesti ja merkityksiä luoden.

Opiskellaan yhdessä planetaarisen elämän kansalaistaitoja, joilla vältetään ekokatastrofin kaatuminen jälkipolviemme päälle. Rakennetaan yhteinen kestävän tulevaisuuden kertomus, jossa meitä nyt päätöksiä tekevien ja kasvattajien ei tarvitsisi koko ajan hävetä. Luodaan merkityksiä ja koetaan yhdessä ilman jatkuvaa materian kaipuuta.

Jussi Tomberg
Artikkeli julkaistu oululaisessa Kalevassa su 10.2.2019