Koulujen kansainvälisyyden kehittäjät kokoontuivat oppimaan ja vaihtamaan ajatuksia rakentavasta vuorovaikutuksesta. Pitäisikö koulussa opettaa keskustelutaitoja ja voiko rakentavaa vuorovaikutusta oppia?
Iltapäivän webinaarin käynnisti FT Saija Benjamin inspiraatioalustuksella, jossa viriteltiin osallistujia iltapäivän Erätauko-keskusteluihin.
Kuumat keskustelunaiheet
Yhteiskunnassa yleisesti kuten myös kouluissa on joitakin ns. kuumia aiheita, jotka herättävät vihaa, aggressioita ja joista keskusteleminen on todella vaikeaa. Tällaisia aiheita ovat esimerkiksi huumeiden käyttöhuoneet, Israel-Palestiina, inkluusio, maahanmuutto, rokotukset, naisviha jne.
Benjamin esitteli metaforan, jossa järkevä, rationaalinen ajattelu on ratsastaja, joka yrittää ohjata ja pitää aisoissa allaan olevaa elefanttia, joka edustaa tunteita ja nopeita reaktioita. Usein nämä kuumat aiheet herättävät raivoisan elefantin, joka on valmis hyökkäämään ennen kuin rationaalinen ajattelu saa sen aisoihin. Tunteita saa toki olla, mutta dialogissa on tärkeää oppia hillitsemään elefanttinsa ja kuunnella keskeyttämättä eri näkökulmia.
Aina oikeassa oleva ”saarnaaja” tai toisen puheesta heikkouksia etsivä ”syyttäjä” eivät rohkaise tarkastelemaan asioita uudesta näkökulmasta vaan pikemminkin päinvastoin.
Tutkiva mieli, rakentava keskustelu ja transformatiivinen oppiminen
Tutkiva mieli on avoin erilaisille näkemyksille. Kriittinen ajattelija arvioi ja tutkii tietolähteitä ja punnitsee vastakkaisten käsitysten validiutta.
Benjamin esitteli rakentavan keskustelun 5K:ta: kiinnostu, kysy, kuuntele, kunnioita ja kannusta. On tärkeää osoittaa kiinnostusta ja olla läsnä. Ei pidä lyödä leimoja eikä provosoitua. ”Muista ensin rauhoittaa toisen elefantti, sitten vasta voit puhua ratsastajalle.” Dialogissa keskustelun kaikissa vaiheissa muistetaan, että siihen osallistuu kaksi yhdenvertaista osapuolta ja toisen huomioiminen on keskeistä rakentavan keskustelun onnistumiselle.
Sosiaalinen jalanjälki
Lopuksi Benjamin esitteli monelle kuulijalle uuden, mutta sitäkin innostavamman käsitteen ”sosiaalinen jalanjälki”, joka tarkoittaa omien sanojen ja tekojen vaikutusta toisiin ihmisiin ja niitä tunteita, joita sanasi herättivät. ”Ihmiset eivät muista, mitä sanoit tai teit, he muistavat, mitä sait heidät tuntemaan.”
Erätauko-keskustelut
Saija Benjaminin puheenvuoron jälkeen jakaannuimme kolmeen ryhmään keskustelemaan keskustelukulttuurista kouluissa ja yhteiskunnassa yleensä sekä oppilaiden keskustelutaidoista. Sovelsimme keskusteluissa Erätauko-säätiön laatimia rakentavan keskustelun pelisääntöjä: https://www.eratauko.fi/tyokalu/rakentavan-keskustelun-pelisaannot/.
Keskusteluun varattu tunti hurahti hetkessä. Paljon kuitenkin ehdittiin. Seuraavassa joitakin keskusteluissa syntyneitä oivalluksia.
Oivalluksia: 
Samanlaisia haasteita joka puolella!
Keskustelutaitojen merkityksen tiedostaminen ja opettelu yhdessä koulussa.
Koulun tehtävä on valmentaa yhteiskuntaan ja tarjota välineitä ja harjoittelumahdollisuuksia rakentavaan dialogiin.
Loukkaantumisen kulttuuri hämmentää. Jos osataan keskustella, sen pitäisi estää loukkaantumista, mutta nykyään usein käytetään "loukkaantumiskorttia", jolloin keskustelu päättyy lyhyeen.
Yhteiskunnan segregaatio pelottaa. Koulussakin ollaan vain saman kielisten ja samanmielisten kanssa, eletään omissa kuplissa. Tämä vaikeuttaa vuorovaikutusta ja johtaa helposti vihapuheeseen ja aggressiiviseen käyttäytymiseen.
Oppilaat pitäisi saada pohtimaan omaa sosiaalista jalanjälkeään, mutta miten? Kannatan yllä mainittua keskustelutaitokasvatusta. Tuoda eri kulttuurien lapset ja perheet yhteisen tekemisen äärelle, mutta miten tämänkin toteuttaisi, kun tuntuu, että vanhemmilla ei ole aikaa omille lapsilleen?
Sosiaalinen jalanjälki erittäin tervetullut käsite!
Opettajille pitäisi tarjota lisää välineitä ja mahdollisuuksia harjoitella keskustelemista kuumista aiheista.
Keskustelu on yksi oppimismenetelmä, vieläpä erittäin tehokas sellainen. Se, että ei ole aikaa, kun pitää tehdä kirjan tehtäviä, ei ole hyvä syy skipata kunnon keskustelua.
