Monta tapaa parantaa maailmaa

Suomen UNESCO-lähettiläät kokoontuivat Oriveden kampukselle kaksipäiväiseen seminaariin ja verkostoitumistapaamiseen 7.-8.12. Tapaamisessa kerrottiin omista kokemuksista, vaihdettiin ideoita ja tehtiin yhdessä esityksiä, videoita, julisteita, Kahoot-pelejä, some-materiaaleja ja pakohuoneita teemana UNESCO:n arvot, UNESCO-koulujen tehtävät ja Agenda 2030. Lisäksi suunniteltiin ohjelmaa erilaisia teemapäiviä varten. 

Haasteena näkyväksi tekeminen

Yhteisissä keskusteluissa todettiin, että kouluissa tehdään paljon asioita, jotka ovat UNESCO:n arvojen mukaisia. Ilmaston suojelu ja energian säästäminen ovat osa koulujen toimintakulttuuria ja niistä kannetaan laajasti huolta. Rauhan ja oikeudenmukaisuuden, ihmisoikeuksien, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen kuuluvat myös projektien vakioaiheisiin.

Ongelma on usein se, että emme tuo näitä asioita UNESCO-koulujen kontekstiin. UNESCO näkyy teemapäivinä ja laattana koulun seinällä, mutta sen pitäisi olla näkyvästi osa arjen opiskelua ja käytäntöjä. 

Unescolaisuuden pitäisi näkyä heti lukuvuoden alusta alkaen jokaisessa luokassa ja yhteisissä keskusteluissa, niin että vanhat konkarit muistaisivat ja uudet sitoutettaisiin UNESCO-kouluyhteisön yhteisiin arvoihin. Tässä ryhmänohjaajat ja luokanohjaajien merkitys on suuri. UNESCO-seinä koulun käytävällä ja info-tv:n säännölliset UNESCO-tietoiskut ovat tärkeitä tiedotuskanavia, mutta muutakin tarvitaan. Tarvitaan osallisuutta ja yhdessä tekemistä.

Monenlaisia toimintamalleja ja moninaista unescolaisuutta

UNESCO-kouluilla on yhteiset arvot, mutta jokaisella oma polkunsa unescolaisuuden toteuttamiseen omassa koulussa. Yhdessä koulussa on sateenkaarikahvila, jossa kokoonnutaan moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden merkeissä. Toisessa koulussa kokoontuu Agenda 2030 -kahvila, jossa vuoroviikoin nostetaan esiin UNESCO:n arvoja Agenda 2030 -tavoitteita. 

Useilla lukioilla UNESCO-lähettiläiden toiminta on osa aktiivisen maailmankansalaisen opintojaksoa. Siihen on sisällytetty monenlaisia vieraiden opastus- ja tapahtumien suunnittelutehtäviä. Monilla on myös UNESCO ASPnet -kumppanikouluja Euroopassa. Se on todella mielenkiintoinen mahdollisuus. Miten unescolaisuus toteutuu eri maiden kouluissa? Minkälaisia teemapäiviä tai YK:n juhlapäiviä heillä vietetään? Jos yhteinen projekti tuntuu liian haastavalta, voi aina sopia tapaamisesta verkossa ihan vain juttelun, kokemusten vaihdon ja tutustumisen merkeissä. Siitä se yhteistyö sitten lähtee, jos siltä tuntuu.

Yhdessä koulussa vietetään UNESCO-viikkoa, joka on osa monialaisia opintoja. Kokonainen viikko unescolaisuuden ympärillä ei varmasti jää keneltäkään huomaamatta. Myös huoltajat on hyvä ottaa mukaan. Yksi ryhmä teki seminaarissa esityksen, jossa esitellään UNESCO-toimintaa nimenomaan vanhempainiltaa varten. Tärkeä sidosryhmä!

Yhteistyöstä buustia tekemiseen

Helsingin ja Uudenmaan UNESCO-koulut ja -lähettiläät ovat tehneet yhteistyötä jo pitkään. Oman koulun UNESCO-teemapäivän viettoon ovat lähiseudun UNESCO-koulut tervetulleita tai sitten striimataan paneelikeskustelut ja muut kiinnostavat ohjelmat niin, että niitä voi seurata oman koulun tiloissa. Muutenkin kokoonnutaan säännöllisesti suunnittelemaan yhteistä toimintaa ja vaihtamaan ideoita. 

Myös Pirkanmaan ja Satakunnan alueella toimivassa UNESCO-koulujen PAX-verkostossa oppilaat ja opiskelijat käynnistivät yhteiset tapaamiset korona-aikaan. Pohjoisen Polaris-verkostolla on jokasyksyinen leiri, jonne osallistuvat niin oppilaat kuin opettajat. Sielläkin on tarkoituksena ahvistaa nimenomaan oppilaiden osallisuutta entisestään.

Ja onhan meillä vielä valtakunnallinen UNESCO-koulujen teemaverkosto: Yhteinen Itämeri. Sekin on vahvistamassa koulujen ja oppilaiden välistä yhteistyötä kaikkien Itämeren maiden koulujen kesken Itämeren suojelun ja alueen kulttuurin merkeissä.

Valtakunnallinen verkostoyhteistyö

Tänä vuonna pilotoimme valtakunnallisen UNESCO-lähettiläsverkoston rakentamista ja pohdimme mitä kaikkea  UNESCO-lähettilyys voi pitää sisällään. Tavoitteena on tietysti paikallisen toiminnan aktivoituminen ja oppilaiden suurempi osallisuus UNESCO-toiminnan suunnittelussa ja vastuu sen kehittämisestä ja toteuttamisesta. 

Tämä tarina alkoi tänä syksynä ja sai aikamoisen huipentuman Oriveden seminaarissa. Tammikuussa jatkamme. Saa nähdä, mihin vielä päädymme. Nyt tuntuu upealta!