Planetaarisen elämän kansalaistaidot

Kasvatustieteen professori Veli-Matti Värri puhuu kirjassaan Kasvatus ekokriisin aikakaudella siitä, kuinka kasvatuksen tarina kouluissa pitäisi kirjoittaa uudelleen.  Kasvatus perustuu jo varhaisessa vaiheessa valmistamaan lapsiamme kulutusyhteiskuntaan, jonka päämääränä on materian hankkiminen ja kilpailuyhteiskunnassa menestyminen. Halu kuluttaa on kohotettu ehdottomaksi totuudeksi johon meidän on pyrittävä, vaikka samanaikaisesti olemme hyvin tietoisia tuhoisasta elämäntavastamme. Lisäksi vältämme kasvatuksessa ns. viheliäisiä kysymyksiä, kuten ilmastonmuutos, jotka vääjäämättä siirrämme lapsiemme ja lastenlapsiemme ratkaistaviksi. Värri kutsuu tätä elämäntapamme onkalometafysiikaksi, jossa viheliäiset ongelmat säilötään tuleville sukupolville kuten tappavan vaarallisesti säteilevä ongelmajäte. Odotamme siis että jokin tulevaisuudessa keksittävä teknologia ratkaisee kaikki ongelmamme. Siihen asti elämme luottavaisina onkalossamme.

Kilpailuasetelma istutetaan meihin hyvin nuorena. Kilpailu näkyy kaikkialla, jopa lasten syntymäpäiväkutsuilla, jossa lapsien arvoiksi nousevat materia ja kulutus tai brändit. Coca Cola-rekka saa liikenteemme jumiutumaan ja lyömme mustien perjantaiden myyntiennätyksiä joka vuosi.

Kestävyydestä koulutuksellinen kärki

Oulu on valtakunnallisesti tunnustettu osallisuus- ja kestävän kehityksen kasvatuksen kaupunki. Digitaalisuuden ja teknologian lisäksi Oululla olisi mahdollisuus profiloitua näissä teemoissa. Jospa ulko-opetus, luontokasvatus, ympäristövastuullinen vaikuttaminen ja kestävyys olisikin koulutuksellisia kärkiämme?

Opetussuunnitelmassa kestävä tulevaisuus on nostettu isoksi otsikoksi, mutta miten se näkyy koulujemme arjessa. Kestävyys on aihe, joka kuuluu kaikille ja ei kenellekään. Helposti se muuttuu sanahelinäksi, joka ei johda mihinkään konkreettiseen. Lisäksi kestävyys tai sen puute konkretisoituu kouluissa toimintoina, joihin meillä käyttäjinä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa. Esimerkkinä energiankulutus tai kouluruokailu. Tällöin asiasta ei tule meille merkityksellistä. Merkityksellisyys onkin yksi keskeinen sana, jolla kestävyys tulee oppijaa lähelle.  Merkityksellisyys alkaa luokkahuoneesta ja lähiympäristöstä. Merkityksellistä on osallistua kouluruuan kehittämistyöhön yhdessä koulun keittiöhenkilökunnan kanssa tai rakentaa koulusta aurinkoenergian oppimisympäristö yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Osallistuminen ja vaikuttaminen luovat merkityksellisyyttä. Kuuluminen ryhmään ja yhteisöön voimaannuttaa ja hyvät asiat saavat aikaan hyviä asioita.

Ympäristöohjelma ja kestävän kehityksen polku

Oulun kaupunki on laatimassa tällä hetkellä ympäristöohjelmaa vuoteen 2026. Ohjelman laatimisen prosessissa on ollut inspiroivaa olla mukana. Hieno huomata että, Oulun kaupungin eri asiantuntijoilla on samanlainen suuri tahtotila saada kestävyys keskeiseksi teemaksi Oulun kaupungissa, joka on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuoteen 2040 mennessä. Ympäristöohjelmaan on kirjattu oululainen kestävän kehityksen polku, jonka tulisi taata jokaiselle lapselle ja nuorelle perustiedot ja taidot aiheen teemoista. Tämä on hyvä alku, mutta täysin riittämätön.

Ympäristöohjelmaan on kirjattava selkeästi myös kaikkien koulussa toimijoiden yhteistyön velvoite kestävän kehityksen pyrkimyksissä. Jos oppilaitoksissa ei puhuta samaa kieltä eri toimijoiden kesken, siitä muodostuu kestävyyden pullonkaula. Jos eri toimijoiden erilaiset sopimustekniset asiat estävät 2010-luvulla yhteisen kertomuksen rakentamisen, miten saadaan kasvatettuja ympäristövastuullisia ja osallistuvia ihmisiä?

Jussi Tomberg

Kestävyystiede lukioiden kurssitarjontaan

Aloitimme Oulun lukioissa joulukuussa kestävyystieteen kurssin, jossa opiskelijat toimivat yhteistyössä eri alojen asiantuntijamentoreiden kanssa paremman huomisen puolesta. Tässä voimme hyödyntää myös oululaisia osallisuusrakenteita, joilla opiskelijoiden tutkimustulokset ja toimenpide-ehdotukset saatettaisiin päättäjien tietoisuuteen ja haastettua myös heidät pohtimaan kestävää tulevaisuuttamme.  Ouluun on rakenteilla myös ilmiöpohjaisia kestävän kehityksen oppimiskokonaisuuksia lukio-opetukseen, jossa teemoja käsiteltäisiin useissa eri oppiaineissa, juurikin edellä mainittujen viheliäisten kysymysten muodossa ratkaisukeskeisesti ja merkityksiä luoden.

Opiskellaan yhdessä planetaarisen elämän kansalaistaitoja, joilla vältetään ekokatastrofin kaatuminen jälkipolviemme päälle. Rakennetaan yhteinen kestävän tulevaisuuden kertomus, jossa meitä nyt päätöksiä tekevien ja kasvattajien ei tarvitsisi koko ajan hävetä. Luodaan merkityksiä ja koetaan yhdessä ilman jatkuvaa materian kaipuuta.

Jussi Tomberg
Artikkeli julkaistu oululaisessa Kalevassa su 10.2.2019

Connected by the Baltic Sea

During the first day participants learnt about the nature in Pori and visited the Upper Secondary School. We visited a bird tower by the River Kokemäki delta area and Nature House Arkki to get a glimpse of Pori’s nature. 

Two main themes: Energy and the Baltic Sea

We learned how the energy is generated in Finland by visiting near-by a Wind Power Centre, Nuclear Power Plants and Hydroelectric Power Plants. We discussed how the energy could be generated in a sustainable way and realized that there was not one right answer to this difficult problem.

The smelliest experience of the Camp School was visiting the Mattila Farm. It produces most of the electricity needed with solar panels and they have a milking robot. They also make a great effort to produce milk in as sustainable way as possible.

Taking samples

The other theme of the Camp was of course the Baltic Sea. We learned that Yyteri beach is one of the Natura 2000 nature protection areas in Finland.

On the last day, we took some water samples from the sea and measured the nitrates, nitrites and phosphates. We had also three bat detectors. Late in the evening, we went about with flashlights and detectors and we could hear and see bats.

We hope that we were able to give our international guests a nice glimpse of Satakunta Nature and History and Energy producing. Naturally, the most important thing was that students from different countries get to know and can discuss with each other.


Hanna Numminen
Porin lyseon lukion lehtori

********************************************

Kansainvälinen leirikoulu oppilaitten silmin

Porin kaupungissa kävimmet kahdessa museossa, joista yhdessä nähtiin erilaiset esitykset Porin kaupungin ja sen ympäröivien alueiden luonnosta ja eläimistä. Toisessa museossa näimme esityksiä Porin historiasta esihistoriasta lalkaen. Saimme tietää, miten Pori on kehittänyt, minkälaisia ihmisiä on asunut Porissa ja minkälainen elämä heillä oli. 

Oli myös oli tosi mielenkiintoista käydä Porin Lyseon koulussa siitä kannalta, että oli hyvä mahdollisuus vertailla meidän kouluamme ja Porin Lyseon koulua. Koulu oli paljon suurempi, kuin meidän oma ja yhdisti peruskoulua, lukiota ja aikuislukiota. 

Tuulipuistosta puhdasta uusiutuvaa energiaa

Ensimmäisenä päivänä olimme vierailemassa tuulipuistossa, jossa meille kerrottiin tuuliturbiinista. Miten niitä valmistetaan, paljonko se suunnilleen maksaa ja kuinka on mahdollista siirtyä kokonaan puhtaaseen energiaan, jonka saadaan tuulesta. Oli tosi mielenkiintoista kuunnella, miten Suomi on edennyt tuottamaan tuulisähköä ja minkälaisia suunnitelmia on. 

Vierailu ydinvoimalassa...

Yksi mielenkiintoisimmista paikoista, missä kävimme leirin aikana, oli Olkiluodon ydinvoimalaitos. Ensin meitä vietiin hienoon luentosaliin, jossa meille kerrottiin miten ydinvoimala toimii, sen turvallisuudesta, kuinka maailmanlaajuista toimintaa se on ja monesta muusta yksityiskohdasta. Sitten meille tehtiin turvatarkastus ja me lähettiin kävelemään erikoista tunnelia pitkin, jonka lopussa meille näytettiin paikka johon viedään ydinjätteet. Emme voineet edes kuvitella että meille näytetään ja kerrotaan niiden toiminnasta niin yksityiskohtaisesti. Se oli mahtavaa. 

... ja maatilalla

Kävimme myös maantilalla, jossa oli lehmiä, sikoja ja hevosia. Lehmistä ja maidon tuotannosta kerrottiin paljon. Me saimme käydä maatilan jokaisessa paikassa ja tutustua lehmiin. Maatilan perhe oli erittäin mukava ja ystävällinen. Heti ensimmäisenä päivällä huomasimme, että Porissa on oma maitomerkki - Satamaito, joten oli tosi kiinnostavaa tutustua maatilaan. 

Asuimme leirin aikana huoneissa, joissa oli kaikkea tarvittavaa. Lähialueella löytyi helposti tekemistä vapaa-ajalle, jota meillä ei ollut paljon. Pelasimme pöytätennistä, kävimme saunassa, uimme kylmässä Itämeressä ja grillasimme illalla ystävällisessä ja kansainvälisessä piirissä. 

Yhteenvetona voimme sanoa, että matka oli tosi mielenkiintoinen ja hyödyllinen. Olemme tosi ylpeitä, että osallistuimme tällaiseen tapahtumaan ja toivomme, että jatkossa niitä järjestetään lisää. 


Aleksandr Jääskeläinen ja Andrey Ogloblin
Suomalais-venäläisen koulun oppilaat